maanantai 4. tammikuuta 2016

Paluu jouluun


Joulu meni. Tänä vuonna emme polttaneet yhtään kynttilää, emmekä laittaneet yhtään jouluvaloa. Tai vaihtaneet jouluverhoja. Emme kyläilleet, eikä meillä käynyt vieraita. (Äitiäni ei lasketa. On oikeastaan perhettä, vaikkei meillä asukaan. Näemme usein.) Ei tehty, eikä syöty rosollia, eikä lipeäkalaa. Luultavasti monta muutakin perinteistä jouluasiaa jäi tekemättä. Sen sijaan nukuin ihan tosi paljon. Kokonaisia yöunia 10-12 tuntia yhtäsoittoa+päiväunet päälle. On vissiin ollut univelkaa. Pidin lasten kanssa pari viikkoa lomaa. Tai ei minulla ollut kertynyttä lomaa, mutta ylitöitä. Niitä kertyy liian helposti kun on puolipäiväinen. "Lomallani" kävin kyllä kahtena päivänä töissä sivutyössäni, jota olen tehnyt melkein koko vuoden lauantaisin. Se työ loppuu pian. Ehkä löydän jotain uutta tänä vuonna. Mutta ei ehkä haittaa vaikken löytäisi. Pitää sitten vaan toivoa, ettei tule mitään yllättäviä tosi isoja laskuja. 

Lapset saivat kivoja joululahjoja. Kiitos kaikille joulupukin apulaisille niistä! Itse ostin pojille kirjoja ja isä osti heille mm. kiikarit, monitoimityökalun ja lasten retkeilyoppaan. Minulle mieheni osti trangian. Tämän vuoden uusi harrastus toivottavasti on jotain retkeilyyn viittaavaa. Kuopus on vielä leluvaiheessa. Minä löysin hänelle tosi kivoja juttuja kirppiksiltä. Vähän turhan montakin, mutta en voinut hillitä näiden tavaroiden kohdalla. Lilli Lemmikin kastelukannutalon löysin jo alkusyksystä fb-kirppisryhmästä. Olen itse tosi ihastunut sarjaan, koska siinä on kukkia ja puutatarhan hoitoa. Onneksi tyttökin oli innoissaan lahjastaan. Meidän koko perhe on Paavo Pesusieni faneja. Tiedän, että monet eivät siedä sarjaa ja ovat sitä mieltä, että se on jopa haitallinen lapsille. Meihin Paavon huumori puree. Ja kukapa ei voisi pitää Paavoa esikuvanaan. Se on aina iloinen, ahkera, kiltti ja avulias. Tosin aina kaikki ei mene ihan putkeen, mutta ei Paavo ilkeyttään. Löysin vitosella Paavo tietokoneen ja myöskin vitosella tanssivan tiikeri prinsessan, joka laulaa jotain käsittämätöntä "wedding dancea". Nämä lelut on olleet tosi kovassa käytössä viime päivät. 

Joulun ruuista en jaksanut ottaa paineita. Kinkun tilasin tuoreena ja suolasin sitä reilu pari viikkoa 10%:ssa suolavedessä. Paistoin sen aattoa edeltävänä yönä leivinuunissa ylikypsäksi ja kinkku onnistui kaikkien mielestä loistavasti. Tähteitä ei juuri jäänyt. Niistä ei keitetty edes hernekeittoa, kuten yleensä aina ennen.  Perheen toiveet joulupöytään olivat lähinnä kinkku, perunat ja vihreä salaatti kurkulla ja tomaatilla. Olin kyllä tehnyt vähän laatikoita, karjalanpiirakoita ja ostanut lohen. Keskimmäinen lapsista oli tosi ylpeä tekemästään munavoista. Kotikalja tietysti kuului pöytään myös. Ja omatekoiset makkarat.

Tänä vuonna tein ensimmäistä kertaa ikinä sinappia itse. Mies, joka sinappia eniten käyttää oli hiukan epäileväinen, mutta tuli kuitenkin siihen tulokseen, että kotisinappi on uusi jouluperinteemme. Tein ihan sinappijauhepaketin kyljessä olevalla ohjeella ja lisäsin vähän konjakkia joukkoon. 

Toinen mitä tein ensimmäistä kertaa itse olivat suolapähkinät. Siivoilin ennen joulua ruokakaappeja ja löysin melkein kilon pussin kuorittuja suolaamattomia maapähkinöitä. Lisäsin pähkinöiden joukkoon pari ruokalusikalista oliiviöljyä, kolme ruokalusikallista rypsiöljyä ja neljä teelusikallista merisuolaa. Sekoitin ja levitin uunipannulle leivinpaperin päälle. Sitten 170 asteiseen uuniin. Olikohan 10 minuuttia tai vartti. Välillä vähän sekoitin pähkinöitä ja vahdin etteivät kärähdä. Tosi hyviä tuli.

Ennen joulua tuntui, ettei joulu tule meille ollenkaan. Oli hirveä ahdistus siitä, ettei jaksanut siivota ja laittaa. Mutta tulipahan tuo joulu silti vietettyä ja ihan onnistuneesti. Parasta oli lorvailu ja lepo. Ja lasten ilo.




Uuden vuoden päivänä ei jaksettu paljon kokkailla. Teimme tulet takapihalle ja paistoimme makkaraa. Meidän piti lähteä jäälle koko perheen voimin, mutta minun ja kuopuksen varpaat jäätyivät jo makkaraa paistaessa. Esikoinen ja isä kävivät kahdestaan ihmettelemässä peilijäätä ja kairailemassa jään paksuutta. Oli kuulemma hienoa. Vähän harmittaa, ettei tullut lähdettyä.


Rukkaset pois syönnin ajaksi. "Nehän näyttää ihan tontuilta!"

6 kommenttia:

  1. Ihan kivastihan teillä on joulupöydässäkin ollut tarjolla, ei meilläkään paljon kummempia ollut. Minä taas sain varmaan nipun harmaita hiuksia joulusta, miksi ei osaa olla stressaamatta jonnin joutavista asioista..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin stressasin. Varsinkin siivoamisesta, mutta mieheni siivosi kun olin yhtenä lauantaina töissä. Se oli ehkä paras lahja. Siksi varmaan nukuin niin paljon pyhinä. Kaikki stressi purkautui. Työni on myös sellainen, että joulun alle kertyy tavallista enemmän tehtäviä. Ja on juttuja, jotka pitää hoitaa ennen kuin vuosi vaihtuu.

      Poista
  2. Olen itse ollut parina jouluna kipeänä. Joulu tuli ja meni silti...
    Jotenkin sitä vain aina ajattelee olevansa huono ihminen, jos ei ole koti koristeltu ym.
    Sinappia en ole koskaan tehnyt. Vähän nyt oli suunnitelmissa, mutta aika loppui kesken. Miksei sitä voisi tehdä kesäksi? Tai vaikkapa nyt? Hmm...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se sinappi on ihan tosi helppo tehdä. Se olisi varmasti hyvää kesä grillauksissa. Tai vaikka nyt :-)

      Poista
  3. Mukavan rento jouluhan teillä on ollut <3 Meillä menee joka joulu saman kaavan mukaan, vaihteluita ei ole ainakaan ruokalistassa joten kaikki menee ihan rutiinilla eikä mitään paineitakaan tullut :)Lapsilla alkaa olla kohta omat joulut joten saadaan varmaan tulevina vuosina viettää joulu ihan kaksistaan, jee !
    Mukavia juttuja sinulla, kiva lukea :)
    Hyvää viikonloppua teille sinne sinisen tuvan asukkaille <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin aikalailla samat jutut joka joulu. Juuri tässä tajusin, että mitähän sitä oikein stressaa. Kiva kun tulit taas piipahtamaan blogiini. Hyvää viikonloppua sinullekin <3

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...