Puutarhassa nyt

Nyt ne kaksi reppanatulppaania on auki.

Siirsimme pihalle toissa vuonna vähän mesimarjaa. Sitä kasvaa tässä lähistöllä villinä aika paljon, mutta ei se mitään marjoja kyllä tee. Löysin Arktisten Aromien sivuilta tällaista tietoa: "Mesimarjan vuosittaiset satovaihtelut ovat erittäin suuria. Parhaiten mesimarja tuottaa satoa kapealla Kaakkois-Suomesta Oulun seudulle ulottuvalla vyöhykkeellä. Samasta emoyksilöstä suvuttomasti syntyneet kasvustot voivat jäädä marjattomiksi, sillä osa mesimarjoista ei kykene itsepölytykseen. Mesimarjan kukinta ja pölytys vaativat onnistuakseen sopivaa lämpötilaa ja kosteutta. Mesimarjan sato on parhaimmillaan heinäkuun puolivälistä syyskuun alkuun."

Ehkäpä koko tämän alueen mesimarjakasvusto on peräisin samasta emoyksilöstä eikä siksi tee satoa. En tiedä onko se vanhaa puutarhakarkulaista vai luonnostaan levinnyttä. Jos jostain löytäisin myös muuta kantaa, voisin sitä kokeeksi pihalle istuttaa ja katsoa tulisiko myös marjoja. Kasvusto näyttää pihalla viihtyvän ja leviävän.

Yrttipenkki. Lisänä uudet ilmasipulit.

Marjatuomipihlaja kukkii.

Viime kesänä istutettu koristeomenapuu. Ihastuin sen kauniisiin kukkiin ja sain puun vieläpä alennettuun hintaan. Se on ihana! Myös oikeat omenapuut kukkii, samoin herukkapensaat. Vähän jännittää, viekö halla sadon. Tostaiseksi kaikki hyvin.

Kasvihuoneen edessä kaalintaimet. En ole vielä istuttanut maahan. Odotellaan varmempia aikoja.

Sisällä huoneessa. Nyt kuva eri puolelta kuin viimeksi. Iloinen sekamelska vallitsee.

Matkarattaiden uusi ilme

Joskus halpakin näyttää kestävän. Noin kuusi vuotta sitten ostimme esikoiselle lastentarvikeliikkeen halvimmat kokoon taittuvat rattaat. Ne ovat melkein koko sen ajan kulkeneet auton peräkontiss. Viimeisimmän vuoden ovat olleet varastoituna. Ja vähän huonosti varastoituna, koska olivat ihan pölyiset ja likaiset ja nuhjaantuneet. Pesin ne mäntysuovalla ja pinttyneesti likaisten turvavöiden peitteeksi neuloin uudet pehmusteet. Tein ne jämälangoista ja inspiraation lähteenä toimi neulegraffitit. Olen halunnut tehdä sellaisia, mutta mihinkä minä niitä täällä korvessa laittaisin ja jos tuonne pienelle kirkonkylälle alkaisin niitä viritellä, pitäisivät minua ihan lopullisesti kajahtaneena. Joten graffitoin (voiko niin sanoa?) nämä omat rattaat. Isäntä oli jo korjannut rattaita vaihtamalla jonkin pultin ja vielä ajattelin korjata nuo kädensijojen rispaantuneet muovipehmusteet kangaserkkarilla. Ajattelin käyttää sitä, mitä laitetaan lätkämailoihin.

Maailman paras huulirasva(ko?)

Huuleni ahavoituvat todella herkästi, oli vuodenaika mikä tahansa ja kun oikein pahasti ahavoituu, ei siihen sitten meinaa auttaa mikään. Markettihuulirasvoilla voi melkein heittää vesilintua ja apteekistakaan ei ole oikein apua löytynyt. Luontaistuotteissa on joskus löytynyt joku ihan hyvä, mutta täydellistä en ole löytänyt paitsi... Ambomaalta. Ostin huulirasvan jostakin kaupasta (joka oli osa jotain etelä-afrikkalaista ketjua). Käytin huulirasvaa matkalla ja kotona vasta tajusin, että olin tehnyt löydön; ELÄMÄNI HUULIRASVA! Jos olisin tiennyt matkalla syksyllä 2010, että käsissäni oli maailman paras huulirasva, olisin ostanut niitä MONTA! Mutten tiennyt... Kotona katsellesani tyhjää huulirasva hylsyä, tajusin, että sehän oli tehty luultavasti hyvin pitkälti luonnon aineista etelä-afrikkalaisessa tehtaassa. Pahvikuorta minulla ei enää ollut, mutta hylsyssä luki, että tuote sisälsi eukalyptusöljyä, kamferiöljyä, timjamiöljyä ja jotakin mystistä sassafrasöljyä. Sitä mikä sen huulirasvan pohja-ainesosa oli, tuoteseloste ei kertonut. Tutkiessani huulirasvareseptejä totesin, että tarvitsen pohjaan luultavasti mehiläisvahaa ja neitsytöljyä. Mistään suomalsiesta nettikaupasta en löytänyt kaikkia tarvittavia öljyjä enkä sitä sassafrasia mistään. IHerbistä aineet löysin ja sieltä sitten tilailin tarvikkeita. Tosin se tilaamani mystinen sassafrasaine ei ole öljyä vaan jotain ruskeaa lientä, jossa lukee, että vain ulkoisesti käytettäväksi. (Sassafras) Eukalyptusöljyä ja neitsytkookosöljyä minulla oli jo kotona.

Tilaukseni tuli jo aikoja sitten, mutta vasta tänään minulla oli aikaa "kokkailla" huulirasvaa.

Pienen matemaattisen pohdinnan jälkeen tulin siihen lopputulokseen, että resepti on suurin piirtein tällainen:

52,5 g kookosöljyä

40 g mehilaisvahaa

5g eukalyptusöljyä

1,5g kamferi öljyä

20 tippaa timjamiöljyä

20 tippaa sassafrasainetta

Vesihaudekattilassa sulatetaan kookossöljy ja sulaneessa öljyssä sulatetaan sekaan mehiläisvaha. Kun ne ovat sulaneet ja sekoittuneet yhteen lisäsin eteeriset öljyt. Sassafras ei sekoittunut, vaan jäi ruskeiksi pisteiksi sekaan, koska ei ollut öljy. Kaadoin hyvin sekoitetut liemen tyhjiin puhtaisiin voidepurkkeihin.

Annetaan kovettua 2 päivää huoneenlämmössä. Valmiin tuotteen säilytys jääkaapissa.

Minulle ei ollut tarpeeksi eukalyptusöljyä, joten laitoin sitä vain noin 3 grammaa. Luulen, että sekin on ihan riittävästi. Huomasin, että kannattaa tehdä tätä hyvin tuuletetussa tilassa, sillä aromit ovat aika tujuja. Eipä ole ainakaan nenä tukossa tämän homman jälkeen.

Eukalyptusöljyä ei muuten suositella raskaana oleville.

Katsotaan ja kokeillaan tuliko rasvasta hyvä. Päivitän kokemuksia myöhemmin. Ensituntuma vaikutti hyvältä.



Taimiostoksia ja vanhaa kaalia

Eikö näytäkin herkullisen punaisilta nämä tulppaanit? Oikeasti ne on ihan pieniä ja kasvavat ruusupuskan juuressa keskellä rikkaruohoja. En todellakaan tiedä kukkien kasvattamisesta mitään, eikä minulla ole oikeita kukkapenkkejä. Opettelen sitten eläkemummona niiden hoitamista. Että sitä odotellessa, ei tässä olekaan kuin toinen puoli elämää vielä jäljellä niihin vuosiin....

Sunnuntaina kävin taimiostoksilla puutarhalla, joka on tuossa ihan lähellä naapurikylällä. Lähdin sinne vähän ystäväni innostamana. En ostanut paljoakaan, johtunee osittain siitä, että olen kasvattanut niin paljon taimia itse. Perennat ja kesäkukat ei nyt jotenkin nappaa. Ostin isän muistoksi surukuusen. Minun piti ostaa vauvalle oma puu, jonka olisin sitten kastellut kastevedellä, mutten osannut päättää minkä olisin valinnut. Voi olla, että isäntä voi ostaa tyttärelleen puun, hän on tämän perheen asiantuntija niissä asioissa. No ostin minä sieltä puutarhalta kaksi kirjavaa maahumalaa (niin kuin joka vuosi), kaksi keijunmekkoa, kaksi ilmasipulia (minulla oli niitä, mutta ne paleltuivat toissa talvena), kaksi laventelia (en tiedä miksi) ja kuusi samettiruusua kasvimaalle tuholaiskarkottimiksi. Laitoin samettikukan siemeniä itämään, mutta niistä ei kasvanut mitään. Olin itse kerännyt siemenet, mutta jotain oli näköjään mennyt vikaan.

Tuolla kuvassa taustalla ovat kurkun ja kurpitsan taimet ja salaattilaatikkoni.

Tässä ruukussa kasvaa vanha keräkaalin kanta. Kaalista on tehty laatikkoa ja laitoin kannan ensin veteen ja sitten multaan kasvamaan. Kun ilma lämpiää istutan sen maahan siinä toivossa, että se kukkii ja tekee siemeniä. Miksi ihmeessä? No ihan mielenkiinosta ja harrastuksen vuoksi. Siemen viljely on mielenkiintoista. Oikeastaan tämä lähti vahingosta. Toissa keväänä jääkaappin vihanneslokeroon oli unohtunut 1/4 punakaalia, joka oli lähtenyt versomaan. Vein versovan kaalin multaan, ihan vain katsoakseni, kasvaako se. Ja sehän kasvoi ja kukki ja teki syksyllä noin 6 siementä, jotka otin talteen. Viime keväänä kasvatin niistä siemenistä muutaman taimen ja lopulta sain kaksi punakaalia. Pieniä, mutta hyvin tiiviitä ja maukkaita.

Joillain englannin kielisillä sivuilla olen huomannut tänä keväänä postauksia vähän samasta aiheesta, otsikkona jotakin tähän tyyliin: "kasvata jätteesi". Siellä on kasvanut mm. selleriä. Mielenkiintoista. Kyllä kasvu on ihmeellistä. Ja elämä :)

Kultaa ja kukkasia

Kaivoin tänään kultaa takapihalta ;)

Pihasaunan takana meillä on pihan pimein ja hyttysrikkain nurkka, jossa ei oikein voi kasvattaa edes nurmikkoa. Saunan takana on tooodella iso ja vanha kuusi ja sen takana oja. Siihen saunan ja kuusen väliin jää sopivasti paikka avokompostille. Olisi tietysti fiksua, jos tässä olisi osastot eri-ikäiselle tavaralle, mutta tehtiin muutama vuosi sitten ihan vaan tällainen lauta/katiskaverkkokehikko johon on tavaraa kärrätty. Tässä taitaa olla neljän vuoden edestä ainesta. Ja mitä siinä on. Siinä on haravoituja lehtiä (emme haravoi ahkerasti, keväällä vain ne, jotka oikeasti pistää silmään tai häiritsee. Haravointi on melko turhaa puuhaa.), risuja, oksia, kanien ja viiriäisten puruja jätöksineen, kasvihuoneen jätteitä ja munankuorista päätellen olemme joku vuosi tyhjentäneet myös lämpökompostorin puolivalmiin tavaran sinne. Tuolla keskellä kasaa on ihan mahtavaa tavaraa kasvimaan maanparannukseen. Tein myös kasoja joissa on viime kesän sian lantaa, haravoituja lehtiä ja tätä ainetta. Kasoihin istutan kurpitsoita. Tein kasat kasvimaan viereen, joten kasvimaa myös levenee nyt samalla. Ensi kesänä siihen voi sitten kylvää jotain muuta.

En kyllä ymmärrä, että ihmiset ajavat kärri tolkulla kaatopaikoille pihojen lehtiä ja risuja ja vielä maksavat siitä. Ja sitten ostava turvetta ja multaa kaupasta pihalle. Melko vaivattomasti saisi ihan ilmaiseksi uutta maa-ainesta. No en minä ymmärrä montaa muutakaan asiaa. Mutta eipä taida aina kovin moni ymmärtää minunkaan aivoituksiani, joten tasoissa ollaan :D

Tontin rajan ojassa kukkii rentukat. Olemme ihan luonnosta nämä siirtänee pihalle. Minusta nämä ovat ihania.

Pihamme ainoa iso narsissi.

Ja kukkasia "rikkaruohosalaatissa" Pihalta kerättyjä voikukan lehtiä, sitruunamelissaa, poimulehteä, minttua, ruohosipulia, saksan kirveliä ja kasvimaalla rikkaruohona kasvavan orvokin kukkia.

Ihan mahtava kirja

Tämän kirjan löysin alunperin kirjastosta. Nimi on siis Erinomaista! Kotitekoista! ja sen on julkaissut Valitut Palat. Olen huomannut, että joskus ihmiset vähän hymähtelevät valittujen paljoen kirjoille, mutta tämä kirja ainakin on minusta ihan loistava. Kirjassa on monenlaisia reseptejä ruuan laittoon, säilöntään, itse tehtyyn kosmetiikkaan, puhdistukseen, pienten terveysvaivojen hoitoon yms. En välttämättä usein osta uusia kirjoja, ainakaan romaaneja kun niitä saa lainattua kirjastosta. Erilaisia tee-se-itse-kirjoja minulla on jo jonkinlainen kokoelma. Niistä ehkä puolet on ostettu käytettyinä. Tämän kirjan tiesin heti haluavani. Se löytyy täältä, jos joku muukin kirjan haluaa. Pidin hintaa omalle budjetille juuri nyt vähän isona, joten päätin ihan varmuuden vuoksi katsoa huutiksesta ja arvatkaa mitä! Löysin sen sieltä ja kirjalle tuli hintaa reilusti alle puolet tuostä nettikaupan hinnasta. Se oli koko elämäni toinen huuto. En oikein osaa siellä asioida, mutta nyt kannatti. Aika pienestä voi ihminen tulla iloiseksi, yhdestä kirjasta :)

Kasvihuone hommia

Mummo oli tänään viihdyttämässä lapsukaisia ja minä laittelin taimia kasvihuoneeseen. Sääennusteen mukaan ensi yönäkin pitäisi olla +6 astetta, joten siihen luottaen laitoin jo tomaatit huoneeseen. Nyt vaan kädet kyynärpäitä myöten ristiin, että ei ainakaan halla näitä veisi. Onneksi mieheni on sääfriikki, joka seuraa säätiedotukset ja pitää viidettä vuotta sääpäiväkirjaa. Jos vielä tulee tosi kylmä, olen valmis viemään vaikka sähköpatterin näille, vaikkei siinä energiataloudellisesti kyllä mitään järkeä ole. Meidän kasvihuone on mielestäni tosi hyvä. Se on edellisetn asukkaiden peruja. Se on rinteeseen rakennettu niin, että takaseina ja osa sivuseinistä on muurattuja. Viime keväänä mieheni uusi puuosat ja laitoimme uudet muovit ja valokatteen katoksi. Ennen katossakin oli muovi. Tässä kuvassa näkyy puolet huoneesta. Siinä on muurattu väliseinä ja toisella puolella näyttää lähestulkoon samalta. Paprikat istutin ruukkuuihin sillä ajatuksella, että niitä voi siirrellä ja jos satoa tulee, mutta se ei ehdi kypsyä voin siirtää ruukut syksyllä vielä sisälle kasvamaan.

Kasvihuoneeseen kylvin salaattia. Olen jo pari viikkoa aikonut tehdä niin, mutta en ole saanut aikaiseksi.

Kasvimaalle kylvin palsternakkaa.

Kun mummo, vauva ja minä olimme kasvihuoneella pojat huusivat kovasti yläpihalla, että pitää mennä katsomaan. Olivat tehneet museon ja meidän piti mennä käymään näyttelyssä. Siellä oli esillä vanhoja tavaroita sekä harvinaisia kultakiviä.

Pihapesto ja kalasaalis

Monta vuotta sitten Kodin Pellervo-lehdessä oli juttu villivihanneksista ja pihapeston ohje. Olen tehnyt keväisin pihapestoa tarvikkeista, joita nyt sattuu olemaan.

Tänään sattui olemaan:

voikukkaa

vuohenputkea

saksankirvelia

ruohosipulia

lipsikkaa

basilikaa

vihanneskrassia

valkosipulia 3 kynttä

pippuria

suolaa

oliiviöljyä vajaa desi

vähän vettä

kourallinen manteleita

pala mustaleima emmentalia

Kaikki sauvasekoittimella sekaisin ja lisäksi täysjyväspagettia.

Olipa vahva maku!

Ja salaatin seassa pihalta viinisuolaheinää ja nuoria voikukan lehtiä. 

Päivällisen jälkeen olin niin väsynyt, että meinasin torkkua jo pöydässä. Mutta väsymys hävisi taivaan tuuliin kun ruokailun jälkeen pojat ja isä kävivät katsomassa katiskan. Siellä oli ihan hirmuinen määrä pieniä ahvenia ja yksi hauki. Kolmisen tuntia siivosin niitä pihalla. Lopulta minun oli pakko lopettaa, kun sormet eivät taipuneet enää. Olivat niin jäässä, kun uittelin niitä kaloja siivotessa kaivokylmässä vedessä. Parikymmentä pienintä kalaa piti laittaa kompostiin. (Meidän kissat on niin nirsoja, etteivät syö kalaa)

En vaan jaksanut enää. Kylmä alkoi hiipiä jo muaallekin kehoon.  

Lopuksi mittasin, että saaliiksi jäi noin kilo siivottuja ahvenia ja puolikiloa haukea. Osan pakastin.

Ei tarvitse miettiä, että mitähän sitä huomenna söisi.

Ja huomenna otan kyllä päiväunet. Alkaa muuten pää hajota kun väsyttää.

Vähän päivässä, paljon viikossa

En saa paljoakaan valmiiksi, mitä aion. Aamupäivä menee yleensä raivatessa, pyykkiä pestessä, laittaessa ruokaa ja tiskejä. Ja silti koti näyttää siltä kuin en olisi tehnyt yhtään mitään.

Mutta niin kai useimmissa perheissä.

Yleensä aina kesken työn, olipa se mitä tahansa joku aina haluaa jotain. Kaikki on vähän kesken ja levällään. Mutta onneksi se ei ahdista. Ainakaan koko aikaa. Ihan vaan joskus välillä palaa pinna.

Mutta tämä kevät on kyllä ihana. On tosi mukava olla lasten kanssa pihalla. Ja mieskin on nyt lomalla, joten voimme kaikki puuhailla yhdessä ulkohommia. Tosin vauva ei halua olla pihalla. Hän ei viihdy vaunuissa, nukkuisi mieluummin sisällä. Vaunuissa vaan jos joku niitä työntää eteenpäin. Sitterikään ei oikein miellytä ulkona. Kyllä neiti on vaunuissa pihalla miedän kanssa. Minulla on joku projekti kesken tontin joka kulmalla ja kun vauva alkaa kitistä, työnnän vaunuja aina niin kauan, että taas nukahtaa ja jatkan sitä hommaa mikä siihen lähelle sattuu :D Homma toimii!

Omasta pihasta löytyi jo korvasieniä. Ovat ihme kyllä sailyneet ehjänä eivätkä ole talloutuneet pienten jalkojen alle. Pojille on varoiteltu, ettei niihin saa koskea.

Tekisi niin kovasti mieli tehdä kastiketta, mutta netistä hakemani tiedon ja neuvolan ohjeiden mukaan, en taida sitten kuitenkaan tehdä. Imettäjille tai odottajille ei oikein suositella korvasieniä. Mutta eiköhän noille syöjiä löydy kuitenkin :)

Kasvihuoneessa on kaalintaimet alulla. Niissä on vielä muovi päällä varmuuden vuoksi, etteivät palellu. Taimia tulee ihan liikaa, mutta eiköhän nille ole ottajia.

Eilen keräilin salaatin joukkoon viinisuolaheinää, ruohosipulia, vuohenputkea, saksan kirveliä, poimulehteä ja lipstikkaa. Osan yrteistä käytin maustevoin tekemiseen. 

Tänään istutin valkosipulia.

Käänsimme kasvimaan miehen kanssa akkauatralla ja se on ihan loistava kapistus. Ihan turhaan ollaan hikoiltu lapion kanssa aiemmin. Ja onneksi ei tultu ostaneeksi jyrsintä! Olisi vaan hukattu rahaa ja saatu juolavehnä leviämään. Meillä on niin pehmeä ja multava maa, että tämä onnistuu näin vallan mainiosti. Ja varsinkin kun maata on syksyllä muokattu jonkun verran. Nyt vaan maan lämpenemistä odotellaan, että pääsee kylvöpuuhiin. Ei pidä hätäillä. Jos aloittaa liian aikaisin, voi tulla tehneeksi turhaa työtä.

Lemmikkejä

Tiput ovat vielä sisätiloissa, mutta nämä muut kaverit nautiskelivat tänään lämmöstä ja auringosta.

Valkoisen viinimarjan taivukas

Olin ajatellut jo pitempään valkoherukan taimen hankkimista. Viime syksynä kuitenkin huomasin, että pihan reunalla, ihan yhdessä pihlajassa kiinni kasvaa viinimarjan oksa, jossa on valkoisia marjoja. Laitoin ruukkuun multaa ja taivutin oksan ruukkuun ja kivi painoksi. Nyt taivukkaassa on juuret ja silmut.

En tiedä olisiko taivukkaan pitänyt vielä antaa kasvaa ruukussa ja mikä olisi ollut oikea aika irrottaa se emokasvista tai istuttaa sitä. Me nyt innoissamme hätäilimme uuden taimen kanssa ja istutimme sen muiden viinimarjapensaiden seuraan. Katsotaa jääkö se eloon. Toivotaan.

En ole aiemmin näitä taivukkaita mistään ottanut, mutta opetellaan nyt tämäkin asia :) Vaikka sitten kantapään kautta...

Edit. 20.5.2012

Taimi on edelleen hengissä ja kohta täydessä lehdessä. Taivukas näyttää näillä näkymin jäävän eloon :)

Taimia, taimia

Viime viikolla laitoin kurkut ja kurpitsat itämään ja nyt ne näyttävät jo tosi hyvältä. Tämä kuva on eiliseltä ja tänään ovat jo selkeästi isompia. Pitkiä kasvihuone kurkkuja en ole koskaan kasvattanut, ainoastaa lyhyitä avomaankurkkuja. Syömme niitä sysksyisin leivän päällä ja salaatissa ihan niin kuin tavallista kurkkua, joten en ole keksinyt miksi edes kasvattaisin niitä pitkiä. Saan senkin tilan kasvihuoneessa jollekin muulle. Kurpitsoita on monenlaisia isoja ja pieniä ja tietysti kesäkurpitsoita. Koristekurpitsan simenet taisivat olla liian vanhoja, koska eivät ainakaan vielä ole itäneet.

Hauska kurpitsa sattumus viime kesältä: Tuolla yhdessä tikussa lukee baby. Kasvatin samaisia baby gem minikurpitsoita myös viime vuonna, mutta unohdin loppukesällä, että minulla oli sellaisia. Loppukesästä maalla kasvoi kyllä aika monta vähän tennispalloa suurempaa kaunista pientä kurpitsaa, mutta luulin että ne olivat sellaisia keskenkasvuisia green hubbardeja. Ja sika sai syödäkseen kaikki herkulliset baby gemit :D Tykkäsi niistä ihan älyttömästi!

Tässä ovat viidakkokurkkuni, jotka ovat sellainen kokeilu. Joka vuosi aina joku uutuus. Ja taustalla näkyy hämärästi toinen kokeilu, jonka tiedän jo nyt epäonnistuvan; munakoiso. Sain munakoison siemenet serkulta tuliaisksi puutarhamessuilta, mutta sain laitettua ne itämään liian myöhään, joten ne tuskin ehtivät kasvaa tarpeeksi isoiksi. Näistä on kuva siksi, että ne meinasivat kuolla toissa yönä. Olin unohtanut ne "kylmään eteiseen" yöksi muutaman muun taimen kanssa. Kuin ihmeen kaupalla ne kuitenkin virkosivat kun nostin ne sisälle auringon paisteiselle ikkunalle.