Mehun keittoa ja pinaattia

Kun oli vähän viileämpi päivä, laitoin puuhellaan tulen, että sain ensimmäisen maijallisen mehua tehtyä. Punaiset marjat olivat jo hyvää vauhtia menossa lintujen suihin, joten oli vähän pakko kerätä ne. Vähän raaemmat jätin kyllä vielä puskien sisäosiin. Punaisia meillä ei olekaan kuin pari pensasta. Ihan väriksi napsin mustia sekaan ja saskatoonin marjoja. Mustat marjat ei minusta vielä ole kypsiä. Lasken aina nuo ekat mehut pari kertaa kulhoon ja sitten takaisin maijaa, jonka jälkeen vasta pulloihin. Teen sokerimehua 1kg/maijallinen ja pullotan kuumennettuihin lasipulloihin. Pullot kuumennan reilu sata asteisessa uunissa ja korkit keitän.  Pullot ihan piripintaan ja keitetty kumituppilo päälle ja hyvin säilyy kellarissa vaikka parikin vuotta. Mitään Atamoneja ei tarvitse, eikä mehu homehdu. Kun vaan pesee ja kuumentaa pullot ja korkit kunnolla. Tuossa vieressä kiehuu kattilallinen punajuuria. Pakko alkaa säilöä niitä ennen kuin myyrä syö kaiken. Viisi purkillista etikka punajuuria valmiina. Puoliksi syötyja keitin myöhemmin potsille.

Pullot näyttävät vajailta, mutta ne on silti täytetty piripintaan kuumalla mehulla. Jäähtyessään mehun tilavuus pienenee. Pullon sisälle tulee tyhjiö, jossa ei homeet ja muut pöpöt elä. Siksi mehu säilyy hyvin. Jos korkin keskusta on kunnolla alas painunut, silloin korkki on varmasti kunnolla kiinni. Joskus näyttää siltä, että korkin keskusta ei ole painunut ja ne mehut käytämme ensin pois ennen kuin pilaantuvat.

Tänä keväänä en kylvänyt pinaattia lainkaan, mutta se oli viime vuonna (kuten usein ennenkin) kylväytynyt itsekseen ja meinasi ihan vallata puolet sipulimaasta. Puolet sipulista valtasi villit perunat. Tässä noin 5 litraa pinaatin lehtiä odottamassa ryöppäystä. Sipulin joukossa oli myös muutama villikehäkukkapuska, jotka myös poistin ja otin kukat talteen. Kuivasin pelkät terälehdet. Niitähän voi käyttää köyhän miehen sahramina. Kehäkukkaletut esim. on hyviä.

Näin pieneen meni yli 5 litraa pinaattia ryöpättynä ja silputtuna 10 mini minigrippiä. Mutta monet letut ja keitot näistä saa.

Vihanneksia

Niin ihanaa, kun omasta maasta voi hakea tarvikkeet aterioihin. Varsinaisesta perunapenkistä en ole vielä ottanut perunoita, koska meidän villillä kasvimaalla kasvaa (liian) paljon viimevuotista villiä perunaa muiden vihannesten väleissä. Tosi epäkäytännöllistä, mutta usein meillä moni asia on :D Mutta ihan loistavia perunoita nämä silti ovat, kunhan saa vain kaivettua tuhoamatta mitään muita kasveja. Tänä vuonna tajusin tehdä porkkanaa, joka on aikaista lajiketta. Meillä kellarissa ei säily porkkanat, eikä punajuuret, joten parempi, mitä aikaisemmin pääsee syömään. Ja monena vuonna myös myyrä on syönyt paljon porkkanoita. Nyt ollaan harvennettu porkkanarivejä pöytään jo monta kertaa. Ne on niin ihanan makeita! Myös naurista olen keitellyt, ovat myös ihanan makeita, ei karvaita, eikä tikkuisia vielä. Tosin joitakin on myös mato ehtinyt maistamaan. Ne päätyy keitettynä possun ruokaa.

Minulla kasvaa jo nyrkin kokoisia punajuuria, mutta tänään huomasin, että myyrä pahalainen on ehtinyt pureksimaan niitä. Ja jotkin ovat kasvaneet halki. Meillä on monivuotinen myyrä ongelma kasvimaalla ja olen aika neuvoton jo sen kanssa. Pitää vaan yrittää ehtiä syödä vihannekset ennen myyrää. Ajattelin huomenna tehdä pnajuurilaatikkoa ja viikonloppuna tehdä etikkasäilykettä.

Marjoja ja sieniä

Itse en ole saanut aikaiseksi lähteä ihan oikasti marjaan ja vähän huonolta näyttää sillä ensi viikolla alkavat työt ja yksi perheenjäsen on sairastunut vakavasti, mikä sekin verottaa voimia itseltäkin aikalailla. Mutta tässä jotakin ilonaiheita kuitenkin. Yhtenä iltana hain iltapalaksi pihalta punaisia viinimarjoja ja marjatuomipihlajan eli saskatoonin marjoja, joita tänä vuonna ensimmäistä kertaa on tullut ihan mukavasti. Tykkään kovasti niiden mausta ja kuopus myös. Isäntä ja esikoinen eivät oikein välitä.

Ihania kanttarelleja lähimetsästä ja toinen pannullinen meni pakkaseen talven herkkuhetkeen. Esikoinen tykkää kanttarelleista ihan älyttömästi. Kuopus taas ei.

Tänä iltana kävimme poikien kanssa vatussa. Eihän siitä nyt oikein mitään tullut, mutta tulipahan käytyä. Sai pojat kupilliset per nenä iltapalaksi ja liikuntaa :) Kuopus ei oikein uskaltanut tulla pusikkoon. Vanhempi kyllä uskalsi ja näyttää ihan tykkäävän marjan keruusta, mutta pitkäjänteisyyttä vähän puuttuu vielä. Samalla reissulla tein kyllä huippulöydön! Mustiatorvisieniä! Huomasin ensimmäisenä syksynä kun muutimme tänne paikan jossa niitä kasvoi, sen jäkeen en niitä ole löytänyt. Mutta nyt isot ryppäät kasvamassa, osan otin mukaan ja osan jätin vielä kasvamaan. Nam, mikä aarre! Elämän pieniä iloja.

Kukkia ja kasveja

Torpantyttöjä (Mustamerenruusuja) Kyllä ne vaan keväällä heräävät, komerossa vietetyn talven jälkeen.

Viidakko on muuttanut kesäksi eteiseen.

Palsami. Näitä on sisälläkin, mutta näköjään tykkäävät kasvihuoneesta enemmän. Ihana mummojen perinne kesäkukka!

Stevia. Aina pitää kasvattaa jotain ihan kuriositeettina.

Aina sanon, että en kasvata kukkia, vaan mieluummin hyötykasveja ja kasvimaata. Ei nyt ihan taida kuitenkaan pitää paikkaansa. Rakastan ruukkukasveja sisällä! Ja näköjään ulkonakin.

Marjoja

Mies on edelleen käynyt ahkerasti mustikassa. Nyt kerännyt jo 36 litraa. Aikoo kuulemma vielä mennä. Mutta eiköhän ne tule kuitenkin kaikki syötyä, tuskin niitä voi liikaa olla. Vähän toisaalta harmittaa, että tuli ostettua mansikoita, kun ei niitä nyt ihan välttämättä olisi tarvinnut, kun näkyy näitä muita marjoja tulevan. Keitin kyllä mansikkahilloa, kun sitä meillä menee. Pojat tykkää eniten juuri mansikkahillosta ja onhan se itse keitetty parempi kuin kaupan ulkolaisista marjoista e-koodeilla höystetty mössö. Mutta tässä kuvassa Etelä-Savolaisia lakkoja. Mies kävi tutustumassa lähialueen soihin. Mikä rikkaus asua vaihtelevien metsien keskellä! Karpaloitakin olisi kuulemma myöhemmin luvassa. Voin näköjään tilata metsästä mitä vain ja isäntä hakee :D Kyllä metsäammattilainen näköjään tietää, mitä missäkin maastossa kasvaa.

Luonnonantimia

En ole jaksanut kirjoitella tai laitella kuvia. Melkein joka päivä koskee päähän, mikä lie. Eilen oli kyllä ihan oikeasti migreenikohtaus. Näköhäiriöitä, toinen puoli naamasta puutui ja päätä särki. Onneksi sain nukutuksi ja pahimman sillä pois, mutta tänään on koskenut koko päivän päähän.

Mutta jotain aika kivaakin. Sillä aikaa kun minä makaan sohvalla mies on keränyt 22 litraa mustikoita! Ihan uskomaton isäntä minulla. Sitten toi vielä pienen pusiillisen kanttarelleja tänään. Tänä iltana kävimme koko perheen voimin soutelemassa ja katsomassa katiskan ja sieltä löytyi ihan syötävän kokoinen hauki. Meillä on yksi katiska n. kilometrin päässä pinellä järvellä ja koko loma sitä on katsottu ja tänään oli eka saalis. Pojista oli aika mukavaa.

Metsämansikoita

Löysimme oikean mansikkapaikan tänään. Tässä ehkä kolmisen litraa ja mies keräsi vielä yhden litran myöhemmin lisää. Osan aion pakastaa. Olen joskus aiemminkin hyvänä mansikkakesänä pakastanut. Tosi hyviä esim. rahkassa. Ei kannata kuumentaa tai keittää koska muuttuvat kitkeriksi.

Muutama kuva puutarhasta

Kasvihuoneen ensimmäiset tomaatin raakileet. Nämä on tosi pieniä ja oletettavasti jäävätkin aika pieniksi kun ovat viinimarjatomaatteja.

Kasvihuoneen edessä on kaksi pientä puuta, joita olemme miettineet, että mitähän mahtavat olla. Keväällä kukkivat komeasti ja nyt niissä on raakileita. Taitavat olla luumuja tai kriikunoita.

Minun lempikukkani! Ketoneilikka. Huomasin keväällä, että keskellä nurmikkoa kasvaa jotain kitukasvuista. On siis kasvanut kaikki nämä vuodet kun olemme täällä olleet, vaikken ole huomannut. Ei tietenkään ole koskaan kukkinut, kun on jyrrätty ruohonleikkurilla yli. Pelastin koko pienen mättään paremmalle paikalle ja jo se palkitsi kukkasin :) Niitä on avautumassa monta lisää.

Vähän kasvimaakuvia. Harrastan vapaata kasvatusta ;) Penkit eivät ole suoria ja niissä voi kasvaa erilajeja sekaisin. Ja yleisenä "rikkaruohona" rehottavat ihan väärissä paikoissa edellisvuotiset kehäkukat, kurkkuyrtit, maurinmalvat, perunat, pinaatit ja valkosipulit. Osan olen kyllä kitkenyt pois, peruna esim. ei oikein ole kiva porkkanapenkin seassa ja kurkkuyrtti valtaa kaiken, jos ei sitä rajoita. Myös mangoldia löysin "villinä", mutta siirsin ne nätisti riviin. Tuossa alimmaisessa kuvassa näkyvät omituiset häkkyrät ovat hernen tukia eli vanhaa verkkoa erilaista, saksofonin muotoinen risa cd-teline ja puinen viinipulloteline. Istutin ne ensi maahan ja sitten vasta kylvin herneen. Näin olen hyväksi havainnut.